Haasteena Sininen

Tartuin haasteeseen. Rakastan värejä (vaikkei se omassa pukeutumisessa useinkaan näy..) joten päätin tarttua HommaHuone blogin värihaasteeseen. Haasteessa sukelletaan vuoden ajan värien maailmaan niin, että joka kuukaudelle on oma teema. Tammikuun teemana oli sinisen sävyt.

Sinistä kohtaan minulla on ollut monenlaisia tunteita. Joskus nuorempana se oli lempivärini, kunnes siitä tuli inhokkivärini. Nykyään sinisen maailmasta löytyy uaeita mieluisia sävyjä, mutta edelleen myös inhokkivärini ovat sinisiä. Tällä hetkellä suosikkisiniseni on varmaankin petroolinsininen. Jostain syystä sen jälkeen, kun perheeseemme on siunaantunut poikalapsia, sinisen määrä elämässä on lisääntynyt. Omassa pukeutumisessa sinistä on ainoastaan farkuissa.

Kangaskaapissani oli jo jonkin aikaa lojunut pala sinipohjaista ötökkäkangasta, jonka vanhempi poika sieltä aika ajoin kaivoi. Innoissaan hän levitti kankaan lattialle ja kertoi mitä kaikkia ötököitä siinä oli. Sitten hän leikki ompelevansa siitä paidan isin tietokonetta käyttäen. Ja nyt sinistä pohtiessani päätin vihdoin tarttua tähän kankaaseen.

Ihan perus raglanhihainen paita siis. Etu- ja takakappale ötökkää, hihat kangaskapinan mustaa trikoota ja kanttaus sekä hihansuut keltaisra trikoota, jonka olen joskus jossain kangassäkissä saanut. Kuva on huono, mutta paita piti saada saman tien päälle. Ja eihän se pitkään puhtaana pysy kolmevuotiaan touhuissa, joten tähän on tyydyttävä.

Minulla on myös uusi ompelurakkaus. Pitkällisen tuskailun jälkeen vanha huskystarini sai väistyä uuden pfaff ambition 2.0 tieltä. En ihan noin hienoa konetta lähtenyt ostamaan, mutta paikallinen ompelukonekauppias oli hyvä puhumaan, ja teki tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Valitettavasti meillä ei ole ollut vielä uuden ambitionini kanssa aikaa tutustua niin hyvin, kuin olisin halunnut. Puolivuotiaan allergiatutkimukset ja huonosti nukutut yöt ovat johtaneet siihen, että minäkin nukun lähes aina kun se on mahdollista, joten harrasteaika on jäänyt valitettavan vähäiseksi. Mutta ah mikä autuus ja ihanuus, kun tätäkään ommellesa ei tarvinnut taistella kaksoisneulan kanssa kertaakaan! (Joskus ne pienet asiat <3<3) Mitä ihmeitä sillä saakaan aikaan kun pääsee vauhtiin :)

Ja ehdinpäs osallistua vielä tässä kuussa :) seuraavaksi haasteessa pastellivärit, jotka ovatkin sitten se toinen inhokki.. Tästä tulee mielenkiintoista :)

Hupparit

Meidän pojilla ei ihan hirveästi ole samisteluvaatteita. Johtuneeko ikäerosta vai äidin laiskuudesta vai mistä.. Mutta näistä tuli aika samikset:

Isomman kaverin huppari on tosin ollut valmiina jo jonkin aikaa. Poika on jo pitkään kertonut hyvin tomerasti, että hänen lempivärinsä ovat punainen, keltainen ja oranssi.  Keväällä hän ilmoitti, että keltaiset housut on saatava. No, eurokankaan palalaarista löysin iiison palan keltaista kollegea, ja siitä jäi housujen jälkeen vielä aika paljon. Huppari syntyi kesäiltoja lämmittämään. Vuoren kleinbus kangas kangaskapinasta ja resoritkin muistaakseni sieltä.

Hupun nyörit ihan vain resorista. Venyvät vähän liikaa toimiakseen aivan tarkoituksenmukaisesti. Helmakin sai oman pienen bussin, kun sakset lipsahtivat hieman. Onni onnettomuudessa, se on siellä aika kiva :D Kaavat ovat Ottobresta, numeroa en muista (enkä pöhkö ollut kaavoihinkaan kirjoittanut..)


Nyt sain käsiini pienen palan aivan ihanaa tähtineulosta, josta olisi tarkoitus ommella pikkumiehelle jumppis. En ole aiemmin jumppiksia ommellut, joten ajattelin testata kaavaa johonkin vähän vähemmän arvokkaaseen kankaaseen. Niinpä päätin tehdä tuosta keltaisesta kollarista tiimijumppiksen. Jumppis Ottobren 4/12 ohjeella. Kaavan muokkasin takasaumattomaksi Miiinullekko-blogin ohjeella.

Tässä punaiset resorit, ettei ihan klooni olisi. Resoreihin kääntövaraa lisätty ja huppu  muokattu hiipaksi. Rintaan ompelin keltaisesta tähden ihan vaan suoralla pari kertaa, jotta hieman rikkoisi pintaa. Testailin myös, kuinka tuon vetoketjun ompelu onnistuisi ilman resorikanttausta ja niin, että saisin vetskarin taakse alavaran suojaamaan pienen ihoa. Sen verran väkerrykseksi meni, että taidan seuraavalla kerralla mennä ihan ohjeiden mukaan kanttauksien kera :D Eihän nuo yleensä suoraan iholle tulekaan.

Mutta sellainen setti. Tässä vielä hieno sovituskuva hieman reilusta jumppiksesta. Taustalla oleva tilkkupeittokin käsityöni; yläasteella itse (huonosti)värjätyistä kankaista ommeltu pussilakana. Nykyään ajaa meidän taloudessa leikkialustan virkaa :)

Raitoja

Loppusyksystä naputtelin Noshille tilausta ja juuri ennen kassalle siirtymistä klikkasin koriin vielä palan miniraitaa täysin heräteostoksena. Kangas oli mielestäni oikein kiva, ja se jäi pöydälle odottamaan inspiraatioa. Kävi kuitenkin niin, että aikani sitä katseltuani, se alkoi näyttämään liian raidalliselta..

Kangas meinasi unohtua kaappiin, kunnes yhtenä joulukuisena päivänä isomman pojan kauluri oli hukassa ja päätin surauttaa tilalle nopean tuubihuivin. Niinpä raidat pääsivät leikkuriin. Mutta piti keksiä muutakin. Pienemmän miehen yökkärit alkoivat olla jo melko kulahtaneita toisella käyttökierroksellaan, joten ajattelin, ettei se raidallisuus yöllä häiritsisi.

Yökkäri syntyi Ottobre 6/09 ilmestyneellä ohjeella, omin muokkauksin tosin. Resoreita pidensin ja kavensin, ettei levoton nukkuja sotkeennu lahkeisiinsa. Ompelin lahjeresorit myös umpinaisiksi, sillä nepin laittaminen kantin ja resorin läpi on mielestäni hankalaa. Noin lahkeet pysyvät myös paremmin paikallaan.

Sitten muistin eurokankaan palalaarista löytämäni, aivan täydellisen sävyisen petroolin kollegepalan, ja aloin innostumaan raidoista uudestaan. Syntyi tämä setti.

Paita on ottobre 4/14 koirabodysta muokkailtu. Haaraosa jätetty pois ja hiharesoreita jatkettu. Housujen ohje samaisesta lehdestä, ne tosin jo useamman muokkauskierroksen läpikäyneet. Pidennetyt resorit taas lahkeissa ja kuminauhan sijaan korkea resori myös vyötäisillä. Vyötäröä näin ollen laskettu melko paljon.

Samaan settiin syntyi vielä täysin raidalliset housut. Näihin ei enää riittänytkään miniraitaa lahkeensuihin. Hieman teki mieli mennä leikkelemään se isoveikan tuubihuivi, mutta onneksi löytyi laatikoiden pohjalta tuo tummansininen resori, joka käy tuohon tummimpaan raitaan kuin nakutettu. Ei ehkä paras vaihtoehto, mutta saipa veikka pitää huivinsa :D

Ja niin hävisi koko pala miniraitaa. Eikä se enää ole lainkaan liian raidallista ;)

Kuvien värit ja laatu eivät ole parhaat mahdolliset (nämäkin kuvat ovat liian sinisiä :D). Tässä yritän kovasti kehittyä. Olen aloittanut pitkän ja kivisen tien photoshopin kesyttämiseen.

Nyt minä aloitan

.. uudestaan. Edellinen yritys jäi pitkälti juuri yritykseksi, mutta ehkä tällä kertaa paremmalla menestyksellä.

Tarkoituksena on siis kirjoitella kaikesta siitä, mitä saan aikaiseksi. Suurimmaksi osaksi siis käsitöistä, neuleista ja ompeluksista. Jonkin verran myös kaikenlaisesta muusta näpräilystä ja tuunailusta, ehkä myös kodista.

Minä olen kaikesta innostuva, paikoin ruuhkavuosia elävä kahden pienen pojan äiti ja yhden ison miehen vaimo. Viime syksynä jätimme helpon kerrostaloelämän kaupungissa ja muutimme takaisin kotikulmille 60-luvulla rakennettuun rintamamiestaloon (ei tämäkään nyt niin vaikeaa ole..). Uudessa kodissa onkin sitten yhtä jos toista laittamista :)


Käsitöitä olen tehnyt ja rakastanut aina. Muistan, kuinka serkkutytön kanssa ompelimme nukeille ja barbeille vaatteita äidin tilkuista jo alle kouluikäisinä. Neulomisen taidon opin rakastakin rakkaammalta mummoltani, jolle vielä aikuisenakin kiikutin tekeleitäni nähtäväksi. Uusistakin jutuista innostun vähän väliä. 

Tekevät kädet on onnelliset kädet, eikä mieli voi olla täysin levossa ilman keskeneräistä projektia. Tervetuloa mukaan!