Vaaleanpunaista unelmaa..

Eiku.. HommaHuoneen värihaasteessa helmikuu oli pastellikuu. Pastelliväreistä minulle tulee ensimmäisenä mieleen vaalenapunainen, seuraavaksi pastellinen keltainen ja sininen. Eikä iske. Pidän enemmän voimakkaista väreistä. Mutta kyllähän sieltä hetken mietinnän jälkeen löytyi myös ihan kivoja sävyjä. Ainakin vihreä ja violetti menevät myös noin pastellisina. Pojilla, varsinkin pienemmällä, on jonkin verran pastellisia vaatteita. Omasta vaatekaapistani niitä saa kyllä etsimällä etsiä, ja lopulta saattaa jonkin yöpaidan löytää.

Tähän haasteeseen lähdin liikkeelle kangasvaraston ehdoilla. Aikani pengottuani löysin vaaleanvioletin trikookankaan, jonka olen saanut miehen isotädiltä (ihana ihminen, joka aina välillä tyhjentelee varastojaan minulle). Ihan noin yksinään väri oli mielestäni hieman valju, joten päätin hieman taiteilla. Taiteilunkin jälkeen paita kaipasi vielä lisää väriä, ja kun sopivaa ei löytynyt, valkoinen ylijäämätrikoo pääsi dylon-kylpyyn parin muun kankaan kanssa.

 

 Piirros pitää vielä vahvistaa, kunhan paita selviää ensimmäisestä pesusta.

Tästä tuli lopulta vähän tällainen kaiken kokeilupaita ilman mitään ohjeita. Pakko myöntää, että ilman tätä haastetta se olisi jäänyt varmaan kesken. Piirtely oli kyllä mukavaa, sitä aion tehdä jatkossakin. Ja eiköhän tuo paitakin joskus päälle eksy. Kesällä sitten..

Arkistojen kätköistä

Niin vaan tuo aika hujahtaa, enkä mitään ole valmiiksi saanut. Projekteja on työpöydällä monia, valmistunevat sitten rytinällä kun saan aikaa. Mutta sitä odotellessa voi vähän kaivella arkistoja.

Olen aina pitänyt itseäni poikien äitinä. Esikoisen kohdalla olin varma sukupuolesta sillä hetkellä, kun sain tietää odotavani häntä. Enkä tätä toistakaan odotellessa hirveän vaaleanpunaisia ajatuksia ajatellut. Mutta siinä vaiheessa, kun aloimme perheenlisäystä miettimään, puikoille eksyi melko tyttömäisiä lankoja. Pitsineule alkoi miellyttämään, ja oli tarve tehdä jotain aivan ihanaa.. Syntyi nämä:

 Lankana on novitan nalle luonnonvalkoinen ja kahta eri väristä kukkaketoa. Ohje mekkoon Garnstudiolta omilla muokkauksilla. Kukkaketo kuvioituu kauniisti itse, joten kirjoneuletta ei tässä mekossa ole. Kaarrokkeen kavennukset on tehty muodostamaan raglansaumat. Myös hihat lyhensin ja neuloin niihin tuon helman röyhelön. Noin 62-senttinen. Ihana, vaikka itse sanonkin :D

Mutta kuten osasin jo odottaa, meille syntyi poika  <3 Joten tämä rakkaudella tehty sai jäädä odottamaan pitäjäkseen toista rakkaudella tehtyä. Olisihan se oma pieni prinsessa aika ihana, mutta tämä saattaa löytää kodin myös jostain muualta ;)