Kotoisaa vihreää

Huh mikä huhtikuu! Tämä kuu on ollut kyllä sellainen jumikuu, ettei pahemmasta väliä. Tuntuu etten ole saanut oikein mitään aikaiseksi, saati valmiiksi. Juuri ja juuri tähän kuun loppuun valmistui värihaasteen huhtikuun vihreät työt.

Vihreä on ollut lempivärini jostain yläasteajoilta asti. Vihreä on minulle luonnon väri, se rauhoittaa, mutta toisaalta virkistää ja saa ajatukset luistamaan. Rakastan keväistä vihreää, kun luonto herää eloon. Koivun pienet lehdet ovat tuolloin kauneimmillaan. Myös kesään kuuluva syvempi ja voimakkaampi vihreä on kaunis, samoin kuin syksyn jo murrettu vihreä. Vaikka innostunkin vähän väliä jostain uudesta väristä, vihreä on kestosuosikki.

Nyt minulla oli kuitenkin vaikeuksia saada aloitettua uutta vihreää työtä. Niinpä päätin saattaa valmiiksi (keevätsiivouksen hengessä) kaapissa jo jonkin aikaa odottaneen neuleen. Tässä vihreän sävy on mielestäni hieman syksyinen vuodenaikaan nähden, mutta pidän siitä kovasti.

Michelin-hartiat :D

Neule on tosi paksu, siinä on lankana novitan kelo ja helmassa, hihansuissa ja kauluksessa novitan isoveli. Neule ei mielestäni ole mikään imartelevin ja paksu joustinneule saa hartiani näyttäämään melko paksuilta (:D), mutta kotineuleena kyllä aivan ihana.

Paitaa tehdessäni pääsin neulomisen makuun, ja päätin tehdä itselleni uudet villasukat jo puhkikuluneiden tilalle. Malli Rakas villasukka-kirjan ilopilleri, ohjeesta poiketen vahvistetulla kantapäällä. Lankana novitan seiskaveikka, vihreänä tottakai.

Hieman kehnot kuvat näin vappukiireiden keskellä, mutta kelvannee :)

Kyllä näillä tarkenee vappuna grillailla, vaikka tulisikin takatalvi :) Hauskaa Vappua!

Muoks. Neuleen ohje löytyy syksyn 14 Novitasta.

Mekkosia

Joskus iskee into tehdä jotain ihanan tyttömäistä, helmoja ja röyhelöitä. Itse en kuitenkaan ole kovin röyhelöinen ihminen, eikä tuo miekkonen oikein sulata niitä meidän poikien päällä.. Mutta onneksi on ystäviä! Hyvällä ystävällä on meidän poikien ikäiset tytöt, ja hän lupasi heidät auliisti koekaniineiksi minun röyhelöyritelmilleni.

Isommalle neidille ompelin kesäksi frillamekon. En ole koskaan sellaista ommellut, eikä minulla tähänkään mitään ohjetta ollut, joten mutkiltakaan ei matkalla säästytty. Yläosaan otin mallia 4/12 ottobren rabbit jump tunikasta, mutta lopulta siitä tuli aivan liian leveä. Mekkoa piti kavennella jonkin verran. Rypytykset tein saumurin diffillä, mikä onnistuikin ihan kivasti. Lopulta saumoista tuli kuitenkin omaan silmään hieman hupsun näköiset, joten päätin koristella ne trikookaitaleista tehdyillä palmikoilla. Vielä lisäsin pienet rusetit, ja lopputulos olikin ihan kiva. Saaja oli siitä ainakin ihan innoissaan. Pinkki kamerakangas noshilta, valkoinen ja musta trikoo kangaskapinalta.

Sain saumurin terällä leikattua pienen reiän helmaan, joten pieni sydänpaikka pääsi koristamaan sitä

Pienemmän neidon mekkoon tahdoin ehdottomasti käyttää tuota violettia heppakangasta, mutta pala oli melko pieni, joten inspiraatio antoi odottaa itseään. Uusimmassa suuressa käsityölehdessä oli sitten aivan täydellinen ohje. Yläosa neulottu, helma ommeltu. Ohjetta täytyi hieman muokata, sillä käytin lankana novitan unelmanpehmeää puuvillabambua, joka oli paksumpaa kuin ohjeen lanka. Nirkkoreunat dropsin violettia muskatia. Ohjeeseen kuului myös rusetti syötärölle ja helmapitsi, mutta jätin ne tästä pois, sillä minusta mekko ei niitä kaivannut.

Kankaan ostin paikallisen ompeluliikkeen palalaarista. Napit ovat vanhasta, mutta käyttämättömästä yöpaidasta.

Huhtikuu on vilahtanut aivan huomaamatta, täällä on sairasteltu ja tehty keväthommia pihalla. Värihaasteessa huhtikuu on vihreä, ja siitä kertovat myös keittiössä itävät versot. Kesä tulee! Vihreää sitten ensi kerralla.